Hengissä ollaan - hienoa, ja helmi-ideaa pukkaa. Voin siis lopulta huokaista helpotuksesta ;o) ?!
Eilen tosiaan aloittelin helmikirjomaan pientä (koru)rasianpäällystä. Rasia oli sievä, kantikas ja törötti työpöydälläni, niin eipä sitä voinut oikein huomiotta jättää!
Mutta ennen helmien, langan ja muiden kapussien esilleottoa paneuduin tietenkin "pohjatyöskentelyyn".
Piirsin paperiin kaavat, häärin lyikkärin, saksien ja viivottimen kanssa hyvin arkkitehtoonisin ottein ja sain erinäisiä nelikulmioita siipineen ja ilman aikaiseksi. Jäljensin kaavat kirjontapohjalle ja hyppelin tuolilla innostuneesti. Jippii - veri virtasi taas suonistossa!
Järjestelin punaisen -, ja mustanvärisiä helmiä kaikissa omistamissani muodoissa pöydälle ja tiirailin niitä jonkinasteisessa meediotilassa.Kirjonnan liikkeellelähtö tapahtui kannen keskiosasta ja etenisi siitä toistaiseksi tuntemattomassa järjestyksessä.
Liimasin kapussin s u p e rpikaliimalla alustaan, annoin sen kuivua ja aloin sitten reunustaa sitä siemenhelmin. Sitä seurasi yllätys - liima ei pitänytkään kiveä alustassa, vaan kivi kopsahti kesken vauhdikkaan langanvedon pöydälle. Höh. Liima on ennen ollut oikeaa idioottivarmaa kamaa, ja nyt se teki temput. Onneksi olen luonteenlaadultani rauhallinen ja analyyttinen ( no joo-o), niinpä jätin asian hautumaan seuravaan hetkeen.Kului sekunti ja sitten päätin lisätä liimaa vasta reunusten sisäosaan, kun olen sen saanut kerrospistoilla tehtyä. Tämä oli hyvä veto, sillä reunusten sisälle tarkoitettu lasikivi saa varmasti paremman pidon samankaltaista pintaa vasten.
Nyt olen siis tässä vaiheessa - hiukan on kirjottu ja paljon puuhattu, ja samaa rataa jatkan vielä jonkun päivän.
Hartiat hiukan kyllä kiukuttelee. Mahtaakohan sekin johtua suklaansyönnistä, sillä eihän käsitöitä tehdessä mitään kipuja voi saada aikaiseksi .... :o)
Later!
Kommentit