Mitä kannattaa tehdä kun jokin vaatii jakamattoman huomiosi epäkiitollisella tavalla?
 Tietysti teeskennellään ettei kyseistä asiaa ole lainkaan noteerattu! Nerokasta!

Näin minäkin ajattelin tänään sohvanpohjalla rötkötellessäni ja katsoessani jotain  "aivot narikkaan" saippua-oopperaa. En tietenkään  katsonut töllöä vaan työstin veltostunutta luovuudensuonta ja teeskentelin sohvaperunaa.(Mikä rentous ja kuitenkin ihailtava sisäinen ryhti.)
  Tämä uusi lähestymistapani on jatkoa eiliseen huokaukseen - sillä  eihän tässä hevosenselässä olla!
Ajattelin itseasiassa (ja tarpeen vaatiessa) tehdä sarjan erilaisia lähestymiskokeiluja  karkailevan luovuuden pyydystämiseksi. Antaumuksella ja pyyteettömin sydämin. Voisi olla melkoinen kokemus esimerkiksi kastautua luovuudenlähteessä (ei nuoruuden), virkaantua ja havahtua päässä roikkuviin luovuudenleviin toteamalla, että "siitä se ajatus sitten lähti..."
Tai jos kokeilisin extremeä ja vaaroja uhmaten hakeutuisin FBI:n ( federal beads investigation) leipiin. Siellä sitten kesken haastavien ja vaikeiden rikostutkimusten ja kuulustelujen lomassa, sattuisin ( puhtaasti vahingossa) yksiin etsintäkuulutetun helmihullun kanssa. Saisin kiristämällä ja erinäisiä arveluttavia keinoja käyttämällä, kuten nenää vääntämällä, irti hänen luovuutensa salaisuuden.Myöhemmin samana iltana jättäsin taskussani olevat aseet (pyykkipoikia myöten) esimieheni työpöydälle ja jättäytyisin pidennetylle hermolomalle.Lomaillessani helmikirjoisin siinä sitten niin että sauhu nousee ja  käyttäisin näin kiristämääni tietoa härskisti omiin tarkoituksiini. Jos omantunnontuskia ilmaantuisi,voisin käydä liittovaltion vankilassa tervehtimässä the helmihullua sievän siemenhelminyytin kera...

Hohhoijaa. Ei  toden totta olla hevosenselässä, kun koni tais lähtee käsistä.

Lopetankin lähetyksen täältä helmihuoneelta nyt tähän.... yhteys pätkii... soriiii....